Jaana oli täysin hurahtanut maalaustaiteeseen. Olohuoneen seinät täyttyivät nopeasti usein hyvin sinisävyisistä maisemista ja omituisista naamankuvista. Thyme katseli mielellään vaimonsa maalaustyötä.

Willow oli ilokseen huomannut tulleensa raskaaksi. Hänen mielestään vauvamasu oli hillittömän suloinen, eikä Kuutti voinut olla eri mieltä. "Kumpikohan se on, tyttö vai poika?" mies mietti tunnustellessaan salaperäisen masuasukin liikkeitä.

Willow'ta harmitti se, ettei häntä päästetty tekemään töitä; sekä Jaana että Willow'n työnantaja olivat sitä mieltä, että raskaana olevan naisen ei ollut fiksua työskennellä huoltoasemalla, jonne eksyi välillä erittäin omituisia hyypiöitä. Kuutti lohdutteli vaimoaan haastamalla hänet tämän tästä shakkiotteluun.

"Mitäs pidätte? Ensimmäinen onnistunut juustokakkuni!" Thyme ylpeili aamiaispöydässä. Willow nyökytteli ja hymyili isänsä mieliksi, mutta oikeasti hänelle tuli paha olo makeasta ja voimakastuoksuisesta kakusta.

Ahti-laama ei ollut vieläkään jättänyt Willow'ta rauhaan. Enää hän ei päässyt sisään, mutta laama keksi itselleen tekemistä pihallakin.

Thymeä alkoi ärsyttää tungetteleva laama. "Anti heittää", hän ilmoitti väkevästi Ahdille, jota taisi hiukan naurattaa vanhan herran asustus.

"Etkö jo käsitä? Me emme tahdo sinua tänne; et ole ystävämme, et naapurimme, et mitään! Hankimme kohta lähestymiskiellon sinulle!" Thyme raivosi laamalle, joka nyökytteli ylimielisesti. "Oletko ihan hullu?" Thyme ihmetteli.

Thyme oli saanut ylimielisestä, tunkeilevasta ja erittäin ärsyttävästä laamasta. Hän hyökkäsi nuorukaisen kimppuun tytärtään suojelevan isän raivolla.

Valitettavasti Thyme ei ottanut huomioon sitä seikkaa, että Ahti oli häntä reilusti nuorempi ja paljon paremmassa kunnossa kuin hän itse. Ahti rökitti Thymen oikein kunnolla.

"On siinäkin nuori mies!" Thyme yritti kääntää tappionsa edukseen, "Tappelee ainakin kolme kertaa itseään vanhemman miehen kanssa ihan tosissaan. Ei mitään kunnioitusta! Nykyajan nuoriso on kyllä turmeltunutta, ei voi muuta sanoa!"

"Älä sinä ukko siinä yhtään yritä!" Ahti antoi samalla mitalla takaisin, "Itsepä aloitit!"

"Jätätkö meidät rauhaan, jos maksan sinulle?" Thyme yritti toisenlaista taktiikkaa. Ahti nyökytteli myöntävästi ja rahat katosivat laama-asun povitaskuun. Viimeinkin Ahti lähti, mutta kuinka kauaksi aikaa, sitä Thyme ei osannut sanoa.

Sisällä Willow kuunteli iloissaan musiikkia. Hän oli huomannut, että vatsassa liike lisääntyi, kun sinne suuntautui ääniaaltoja.

"Miten vauva voi?" Thyme tuli utelemaan ja yritti koskea Willow'n vatsakumpua. Willow kuitenkin kieltäytyi isänsä kosketuksesta. "Ihan hyvin sillä menee", hän vastasi vetäytyessään poispäin.

Joka ilta Kuutti uppoutui harrastukseensa eli ulkoavaruuden toiminnan tarkkailuun. Kuutti oli monet kerrat selittänyt Willow'lle kuinka hienoa olisi joskus nähdä oikea ufo.

"Tämän taskulampun valo varmasti houkuttelee ufoja", Kuutti kihersi innoissaan ja ohjasi valoa taivaalle. "Hei! Tuolla taisi mennä joku", hän huomasi.

Ja toden totta: paikalle oli ilmestynyt suuri avaruusalus, joka osoitti säteellä Kuuttia. "Hei, älkää! Minua häikäisee!" Kuutti vastusteli.

Yhtäkkiä säde oli muutakin kuin valoa - se oli mieletön voima, joka veti Kuuttia ylöspäin, kohti avaruusalusta. Kuutti tarttui hädissään kaukoputkeensa. "Ei, älkää viekö minua!" hän kiljui kauhuissaan, "Minä tahdoin vain nähdä teidät, en tulla teidän mukaan!"

Kuutti päästi ilmoille vielä kauhean karjaisun, joka kaikui ympäri Katajalehtoa, ja sitten hän oli poissa.

"Kuulitko tuon, isi?" Willow kysyi huolissaan, "Ihan kuin Kuutti olisi karjunut." Thyme pudisti päätään. "Minun kuuloni ei ole enää entisellään", hän tyytyi sanomaan.

Willow juoksi pihalle kaukoputken luo. Ulkona oli kammottavan hiljaista. "Ei..." Willow kuiskasi, sillä hän arvasi, mitä oli tapahtunut. Hänelle oli kerrottu tarina hänen isoisoisoäitinsä Alissan miehestä Roopesta, joka oli kaapattu avaruuteen. Hän oli tullut ehjänä takaisin, ja synnyttänyt myöhemmin tyttären. Willow ei voinut olla varma, oliko Kuutille tapahtunut juuri näin, mutta sillä hetkellä se näytti todennäköisimmältä vaihtoehdolta.

Seuraavana iltana pihalle ilmestyi ufo. Se häilyi pihan yläpuolella pitkän tovin ja piipitti niin kovaa ja korkealta, että piipityksen kuulija luuli tärykalvojensa puhkeavan.

Sitten ufo avautui osittain. Aukko muistutti petoeläimen kitaa.

Aukosta putosi Kuutti, joka karjui karjumistaan.

Kuin ihmeen kaupalla Kuutti selvisi monen metrin pudotuksesta suuremmitta naarmuitta.

Päästyään pystyyn Kuutti katsoi taakseen. "Avaruusalus!" hän karjaisi hysteerisesti, kuin ei olisi tajunnut tulleensa itse sen sisältä.

Jaana oli tullut pihalle seuraamaan omituisia tapahtumia. "Se oli oikea ufo", hän ihmetteli ääneen. Ahti oli taas ilmestynyt paikalle ja seurasi tapahtumia yhtä ihmeissään kuin Jaanakin.

Sitten avaruusalus lähti valon nopeudella kohti avaruuden äärettömyyttä.

Thyme oli nukkunut koko tapahtuman ajan etupihan penkillä, jota johtajasusi Albert alkoi raatelemaan.

Willow juoksi heti halaamaan Kuuttia, avaruusmatkalaista. "Et usko, kuinka minä pelkäsin", hän kuiskasi rakkaansa korvaan. Kuutti ratkesi itkuun. "Minä uskon", hän sanoi itkusta paksulla äänellä, "sillä minä pelkäsin, etten enää koskaan näkisi sinua."

Kun Kuutti ja Willow olivat irrottautuneet ikuiselta tuntuvasta syleilystään ja menneet sisälle, Willow'n maha suureni.

"Kultapajuseni, eikö tuon vatsan kanssa ala olla jo aika hankalaa?" Kuutti kysyi ja silitti hellästi Willow'n poskea.

Willow oli kertonut Kuutille Alissasta, Roopesta ja alienlapsesta, joten Kuutti osasi jo odottaakin aamupahoinvointeja.

Ahti oli heittänyt laamapukunsa jonnekin ja haastanut Thymen jalkapallo-otteluun. Thyme oli hyvä maalivahti ja torjui joka ikisen Ahdin laukauksista.

"Hävisit. Olisitko nyt hyvä ja häipyisit? Tällä kertaa vaikka lopullisesti?" Thyme ehdotti hienovaraisesti.

"Tyhmä vanha ukko!" Ahti suutahti, "Minähän tulen tänne kun haluan! Vai tahdotkos kuonoosi?"

"Ota rauhallisesti!" Thyme joutui rauhoittelemaan Ahtia.

Eikä Ahti tietenkään minnekään lähtenyt. Hän jäi mielenosoituksellisesti istumaan koko yöksi etupihalle.

Samaan aikaan Kuutti koki elämänsä järkytyksen, vaikka olikin osannut tapahtumaa odottaa. Vauva ilmoitteli tulostaan.

"On tämäkin", Kuutti mutisi vaihdettuaan tarpeeksi suuret vaatteet päälleen, "Mies raskaana! Minä kun luulin, että vain naiset pystyvät tähän."

Samana iltana oli Willow'n aika synnyttää. "En tee tätä enää ikinä!" hän kiljui punaisessa makuuhuoneessa, "Tämä on ihan liian tuskaista!"

Onneksi tuskaa hieman lievitti suloinen poikavauva.

"Oi, oletpas sinä suloinen", Willow leperteli esikoispojalleen.

"Katsopa poikaasi", Willow ojensi pienokaisen Kuutille. "Hayes", Kuutti totesi katsoessaan poikaansa silmiin, "meidän pikku Hayes."

Willow'lla oli vielä hommia jäljellä, sillä hän oli odottanut kaksosia (kiitos juustokakun.)

Hayesin kaveriksi syntyi tyttö, joka oli perinyt isältään veljensä tavoin ruskeat silmät ja myös tumman ihon. Kummallakin pikkuisella on ruskeat hiukset.

"Ja siinä on MacKenzie", Kuutti sanoi ihastellessaan äitinsä käsivarsilla lepäävää pientä tyttöä. Lapset nimettiin jokien mukaan. Sekä Hayes että MacKenzie virtaavat Kanadassa.

Tuore äiti vei silmin nähden väsyneet pienokaisensa nukkumaan. "Hyviä unia, Kenzie", Willow sanoi hellästi peitellessään MacKenzien.

"Hyvää yötä sinullekin, poikaseni", Willow kuiskasi Hayesille laittaessaan poikansa unille.

Kun kaksoset olivat nukkuneet tarpeeksi, Willow esitteli lapset isovanhemmille. "Onpas se suloinen", Thyme ihasteli.

"Niin on potra poika että", Thyme hymyili nostellessaan Hayesia Willow'n seuratessa tarkkaan, ettei pikkuiselle sattuisi mitään.

Kuutti lohdutteli itkevää Kenzietä. Hän ajatteli, että oli paras tottua puuhailemaan lasten kanssa, kun kerran omassakin mahassa yksi sellainen kasvoi.

Myös hovimestari oli kiintynyt lapsiin. "Ja näin tehdään oikeaoppinen kinkkuvoileipä", mies opetti Kenzietä.

Kuutti oli iloissaan, kun hänen mahansa alkoi näyttää siltä, että synnytys oli lähellä. "Ei pahalla pikkuinen, mutta sinusta olisi kiva päästä eroon", Kuutti jutteli mahalleen, "siis siten, että tulisit pois sieltä mahasta. Olen menettänyt miehekkäät muotoni sinun takiasi."

Juniperin hauta oli siirretty kampukselta Rodriquesien ullakolle, jossa muutkin uurnat oli siistissä rivissä. Piskuinen ullakko ei ilmeisesti miellyttänyt Juniperia - tai sitten hän oli vihainen kuolemansa takia.

"Willow, minua pelottaa synnyttää", Kuutti tunnusti vaimolleen. Willow hymyili rohkaisevasti. "Ponnistat vain. Vaikka tuntuu, että siihen kipuun kuolee, niin ei siihen kuole. Jos kuolisi, minä en olisi tässä", hän lohdutti.

Keskustelutuokion jälkeen Kuutti kuukahti. Raskaus oli niin raskasta.

"Minä tunnen sen liikkeet", Willow tunnusteli Kuutin vatsaa. "Olisi kiva tietää, millainen olento siellä asustaa", Kuutti sanoi.

Demelza oli jokseenkin loukkaantunut, kun se ei ollut saanut paljoakaan huomiota viime aikoina. Willow päätti helliä lintuneitiä silittämällä sitä.

Kaksosten synttärit tulivat yllättävän pian. Thyme ja Willow avustivat pikkuisia kynttilän puhaltamisessa.

Isoisän avustuksella kasvanut MacKenzie sai jostakin mystisestä syystä tummat hiukset.

Hayesissa oli esiintyjän vikaa. Pikkumies hihkui innosta ja selvästi tahtoi kaikkien katsovan juuri häntä, eikä siskoa.

Kenzie ja Hayes näyttivät pitävän toisistaan kovasti, mikä oli tietenkin hyvä asia. Sisarusten välinen kateus ei ollut vanhempien toivomuslistalla.

Kaksoset vietiin yläkertaan omaan huoneeseensa. MacKenzie sai uuden mekon ja hienomman kampauksen. Supersuloisen suklaasilmän luonne oli suhteellisen tasainen: 5-8-7-3-7.

Hayeskin sai uudet vaatteet, mutta sai pitää pystytukkansa. Hayes on luonteeltaan siisti mutta mariseva: 10-3-9-3-1.

Hayes pääsi heti opettelmaan pottailua. Hän keskittyi asiaan kuin se olisi tärkeintä maailmassa.

Kenzie vilkutti Thymelle hyvänyöntoivotukset ja sai aikuiset puhkeamaan sydämelliseen nauruun.

Hayes simahti heti, ja nukkui pitkät sekä täyteläiset unet.

Tai siis olisi nukkunut, ellei Kuutti olisi alkanut karjumaan tuskasta seinän toisella puolella.

"Voi ei, sinähän synnytät!" Willow ihan säikähti, mutta virnuili silti kuin hullu. Tuntuikohan lasten isistä siltä, kun äiti synnytti?

"Sehän on vihreä!" Thyme tokaisi ja kirota pärskäytti sekä hämmennyksestä että onnesta.

"Se on poika, ja miten suloinen!" Kuutti sanoi katsoessaan pieninenäistä lastaan. Alienlapsonen sai nimekseen Jordan. Jordan-joki kulkee esimerkiksi Jordaniassa.

"Hei, ihme olio", Willow tervehti Jordania, joka oli heti sulattanut hänen sydämensä mustilla silmillään. Jaana suhtautui pienokaiseen hieman epäillen, mutta oli silti iloinen Kuutin puolesta.

Eikö Hayes ja MacKenzie olekin suloisia? :D Kuvat eivät kyllä tee pikkuisille oikeutta, he ovat oikeasti vielä suloisempia. Kommentoidahan saa ja se olisi erittäin mukavaa.